Lukitsin itseni siveyteen kuumalla liimalla

Itsekurin teossa sinetöin miehuuteni kuumalla liimalla muuttuen siveyslaitteeseen. Tunne oli intensiivinen, nautinnon ja kivun sekoitus, kun syleilin uutta eristystilaani.

Kiihkon kourissa huomasin olevani erikoisessa ahdingossa. Sammumaton tuli sisälläni vaati ulostuloa, mutta yhteiskunnalliset normit ja itsensä asettamat rajoitukset pitivät minut vankina. Tämän paradoksin vallassa hain turvaa väliaikaisesta siveyslaitteesta, häkistä, joka lupasi alistaa lihalliset haluni, kunnes sopiva ratkaisu löytyisi. Tavanomaiset menetelmät tämän siveyden turvaamiseksi osoittautuivat kuitenkin turhautuneiksi ja epätoivoisiksi, turvauduin epäsovinnaiseen ratkaisuun. Suljin häkin sisääntulon kuumalla liimalla luoden ilmatiiviin esteen, joka kestäisi tunteja, ehkä jopa päiviä. Tunne oli surrealistinen. Äkillinen hallinnan menetys, kyvyttömyys laueta, se oli nöyryytyksen muoto, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Häkistä, jota nyt koristivat omat liimajäljet, tuli miehuuteni vankila, testamentti epäonnistuneelle kontrolliyritykselleni. Sen näkeminen, tieto siitä, mitä oli sisällä, sai nautinnon ja kivun aallot hyrräämään lävitseni. Tästä epäsovinnaisesta siveydestä, tästä kotitekoisesta häkistä, tuli sekä piinan että hurmion lähde, omituinen sekoitus nöyryyttämistä ja kiihotusta, joka sai minut kaipaamaan lisää.